Huokaisen tyytyväisyydestä. Kaikesta huolimatta elämä on hyvää, ja Jumala pitää huolen. Kurssimaksua ei ilmeisesti tarvitse maksaa kerralla. Nyt olen alkanut elämään säästeliäämmin juurikin tuon kurssin vuoksi, mutta eilen yllätyin kyllä pari kertaa oikein iloisesti. Sain ilmaisen lounaan vapaaseurakunnalla, eräs tuttavani antoi minulle avaamattoman hunajapurkin "parasta hunajaa" ja illalla vielä ystäväni soitti, ja kertoi haluavansa ostaa minulle ruokaa kotiin. Hän (tämä ystäväni) kertoi hänellä olevan joitakin säästöjä, mutta ettei tiennyt mitä niillä tekisi. Hän halusi myös olla kuuliainen Jumalalle ja antaa omastaan, joten oma aiempi mainintani säästökaudesta oli kai saanut hänet ajattelemaan tätä vaihtoehtoa. Minusta se on aika ihmeellistä, ja osaan kyllä olla kiitollinen! Ei minua siis enää huoleta se, mistä kurssirahat tulevat tai mistä saan ruokaa, kyllä kaikki järjestyy.
"Turvaa Herraan kaikesta sydämestäsi, äläkä nojaudu omaan ymmärrykseesi. Tunne hänet kaikilla teilläsi, niin hän sinun polkusi tasoittaa." Snl. 3:5-6
Totta se on, sen voi huomata kun koettaa. Kun laittaa kaiken murehtimisen ja hätäilyn pois ja päättää luottaa Jumalaan (koska hän kuitenkin tietää paremmin ja kaikki on hänen kädessään - ja on ennenkin aina auttanut kaikesta tähän asti), asiat vain alkavat sujumaan ja saa huomata pieniä ja isompia ihmeitä, jotka osoittavat hänen pitävän huolta. Haluan luottaa siihen, että Jumala tasoittaa minunkin polkuni koko projektiasian suhteen. Enkä halua nojautua omaan ymmärrykseeni, vaan turvata Herraan kaikesta sydämestäni.
"Minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne eivätkä teidän tienne ole minun teitäni, sanoo Herra. Sillä niin korkealla kuin taivas kaartuu maan yllä, niin korkealla ovat minun tieni teidän teittenne yläpuolella ja minun ajatukseni teidän ajatustenne yläpuolella." Jes. 8:11
"Jumalan johdatus näyttää sinulle tien. Jos hän sulkeekin toisen oven, hän avaa toisen. Sinun on vain hiljaa odotettava kunnes näet Jumalan selvän viittauksen. Niin kauan kuin olet epävarma, on sinun pysyttävä rauhallisena. Se, joka uskoo, ei hätäile. Tulee päivä, jolloin hän näyttää sinulle tien ja johdattaa sinua oikein."
- Fredrik Wisslöf
"Hän johdattaa nöyriä oikein, hän opettaa nöyrille tiensä." Ps. 25:9
Nöyrä osaa luopua omista suunnitelmistaan ja tiukasta otteestaan kaikkiin asioihin niiden eteenpäin viemiseksi ja luovuttaa päätäntä- ja hallintavallan Jumalalle.
Sain juuri tietää, että kurssin aloitus siirtyy myöhemmälle kevääseen vähäisen osallistujamäärän vuoksi. Sitä, kuinka pitkälle kurssi siirtyy, en tiedä vasta kuin ensi viikolla. En tiedä myöskään sitä, onko seuraaville kurssipäiväajankohdille sitten enemmän osallistujia. Toivottavasti. Ei kuulunut omiin suunnitelmiini tämäkään, mutta ei hätiä. Näyttää siltä, että sain vähän enemmän aikaa löytää työyhteisö ja kohderyhmä projektiani varten, kerätä kurssirahoja, tehdä koulun kirjallisia tehtäviä ja henkilökohtaisen avustajan töitäni. Ja olla muuten vaan vielä olemassa kaikille tutuille ihmisille tällä paikkakunnalla. Harjoittelun ja projektin alkaessahan on kuitenkin asuttava paikkakunnalla jossa niitä teen, joten muutto täältä on mitä todennäköisimmin edessä. Hyvä näin, katsotaan mitä seuraavaksi tapahtuu.
torstai 30. tammikuuta 2014
torstai 16. tammikuuta 2014
Alussa oli ajatus
Olen 21-vuotias yhteisöpedagogiopiskelija. Viimeinen vuosi Humanistisessa ammattikorkeakoulussa on meneillään, valmistuminen häämöttää syyslukukauden puolella. Luentoja ei enää ole, mutta tehtävää riittää. Opinnäytetyö on kuuma aihe, ja siihen liittyvää projektia pitäisikin olla jo pian aloittelemassa! Onneksi minulla on idea.
Voimauttava valokuva. Kuulostaa hienolta... Ja näyttää myös, jos alkaa katsella Miina Savolaisen projektien tuotoksia. (http://www.empoweringphotography.net/index.htm) Sain noin vuosi sitten keväällä jostain idean yhdistää voimauttavan valokuvauksen ja opinnäytetyön päässäni, ja pian näinkin jo joka puolella hyviä kuvauspaikkoja luonnossa liikkuessani. Minusta tuntui, kuin olisin luotu siihen puuhaan. Rakastanhan luontoa, sen rauhoittavaa ja elvyttävää vaikutusta, sekä ihmisten rohkaisemista.
Aloin ottaa selvää voimauttavan valokuvan kurssimahdollisuuksista, sillä tiesin ettei ilman kurssia olisi menetelmän käyttämiseen mitään asiaa. Korkeakouluni tarjontaan kurssi tuli, mutta menikin hyvin nopeasti. Itselläni ei ollut mahdollisuutta osallistua tähän Joensuun kampuksella järjestettävään kurssiin. Sain kuitenkin selville, että ympäri Suomea järjestetään kursseja jatkuvasti. Ne vain ovat selvästi kalliimpia...
Joitakin kysymyksiä läheteltyäni sähköpostitse ja vastauksia saatuani päätin kuitenkin pyrkiä jollekin kursseista. Kursseille valitaan yleensä pedagogisen, hoidollisen ja terapeuttisen alan työntekijöitä ja opiskelijoita vapaamuotoisen hakemuksen perusteella. Hain marraskuussa alkavalle kurssille Espooseen. Odotin jännityksellä vastausta hyväksymisestä noin pari kuukautta, kunnes sain tietää olevani varasijalla. Minua kehotettiin hakemaan toiselle, eri paikakunnalla alkavalle kurssille, jonne pääsisin automaattisesti sisään. Hainkin sitten Tampereelle, mutta sitten tältä ensimmäiseltä kurssilta ilmoitettiin, että suuren hakijamäärän vuoksi päätettiin järjestää piakkoin uusi kurssi samassa paikassa. Joten peruin Tampereen hakemukseni, ja hainkin tälle uudelle Espoossa järjestettävälle kurssille. Vielä tälläkin hetkellä olen menossa sinne, ja odottelen vain varmistusta siitä, että osallistujia on tarpeeksi ja kurssi voi ensi kuussa (helmikuu) alkaa.
Kurssi tulee kestämään noin vuoden, ja koulutuskertoja on suunnilleen kerran kahdessa kuukaudessa. Suunnitelmani on olla ensin harjoittelussa työyhteisössä, jossa projektini aion toteuttaa, soveltaen kurssin harjoituksia samalla. Sen jälkeen aloittaisin putkeen myös projektin tekemisen samaisessa paikassa, jolloin minulla olisi jo jonkinnäköisiä suhteita luotuina yhteisön ihmisiin. Näin ollen olisi helpompaa valikoida porukasta muutama ihminen voimauttavan valokuvan projektiin. Tällä hetkellä ongelma, tai sanotaanko haaste on, etten tiedä minkä yhteistyötahon kanssa projektini toteutan. Keskustelua on ollut parinkin eri tahon kanssa, mutta kumpikaan ei tunnu loppujen lopuksi hyvältä. Tarvitsisin paikan, jossa ollaan valmiita antamaan aikaa ja tukea projektilleni hyvien lopputulosten saavuttamiseksi. Harjoitteluni tuossa paikassa X olisi hyvä alkaa jo maalis-huhtikuun tienoilla.
Pistää nöyräksi. Nyt on nimittäin tullut kyseltyä jo rahallista avustusta kurssimaksun suorittamiseksi. Mutta siitä se lähtee! Toivottavasti kaikki menee hyvin, ja pääsen kuin pääsenkin astumaan unelmaani.
Voimauttava valokuva. Kuulostaa hienolta... Ja näyttää myös, jos alkaa katsella Miina Savolaisen projektien tuotoksia. (http://www.empoweringphotography.net/index.htm) Sain noin vuosi sitten keväällä jostain idean yhdistää voimauttavan valokuvauksen ja opinnäytetyön päässäni, ja pian näinkin jo joka puolella hyviä kuvauspaikkoja luonnossa liikkuessani. Minusta tuntui, kuin olisin luotu siihen puuhaan. Rakastanhan luontoa, sen rauhoittavaa ja elvyttävää vaikutusta, sekä ihmisten rohkaisemista.
Aloin ottaa selvää voimauttavan valokuvan kurssimahdollisuuksista, sillä tiesin ettei ilman kurssia olisi menetelmän käyttämiseen mitään asiaa. Korkeakouluni tarjontaan kurssi tuli, mutta menikin hyvin nopeasti. Itselläni ei ollut mahdollisuutta osallistua tähän Joensuun kampuksella järjestettävään kurssiin. Sain kuitenkin selville, että ympäri Suomea järjestetään kursseja jatkuvasti. Ne vain ovat selvästi kalliimpia...
Joitakin kysymyksiä läheteltyäni sähköpostitse ja vastauksia saatuani päätin kuitenkin pyrkiä jollekin kursseista. Kursseille valitaan yleensä pedagogisen, hoidollisen ja terapeuttisen alan työntekijöitä ja opiskelijoita vapaamuotoisen hakemuksen perusteella. Hain marraskuussa alkavalle kurssille Espooseen. Odotin jännityksellä vastausta hyväksymisestä noin pari kuukautta, kunnes sain tietää olevani varasijalla. Minua kehotettiin hakemaan toiselle, eri paikakunnalla alkavalle kurssille, jonne pääsisin automaattisesti sisään. Hainkin sitten Tampereelle, mutta sitten tältä ensimmäiseltä kurssilta ilmoitettiin, että suuren hakijamäärän vuoksi päätettiin järjestää piakkoin uusi kurssi samassa paikassa. Joten peruin Tampereen hakemukseni, ja hainkin tälle uudelle Espoossa järjestettävälle kurssille. Vielä tälläkin hetkellä olen menossa sinne, ja odottelen vain varmistusta siitä, että osallistujia on tarpeeksi ja kurssi voi ensi kuussa (helmikuu) alkaa.
Kurssi tulee kestämään noin vuoden, ja koulutuskertoja on suunnilleen kerran kahdessa kuukaudessa. Suunnitelmani on olla ensin harjoittelussa työyhteisössä, jossa projektini aion toteuttaa, soveltaen kurssin harjoituksia samalla. Sen jälkeen aloittaisin putkeen myös projektin tekemisen samaisessa paikassa, jolloin minulla olisi jo jonkinnäköisiä suhteita luotuina yhteisön ihmisiin. Näin ollen olisi helpompaa valikoida porukasta muutama ihminen voimauttavan valokuvan projektiin. Tällä hetkellä ongelma, tai sanotaanko haaste on, etten tiedä minkä yhteistyötahon kanssa projektini toteutan. Keskustelua on ollut parinkin eri tahon kanssa, mutta kumpikaan ei tunnu loppujen lopuksi hyvältä. Tarvitsisin paikan, jossa ollaan valmiita antamaan aikaa ja tukea projektilleni hyvien lopputulosten saavuttamiseksi. Harjoitteluni tuossa paikassa X olisi hyvä alkaa jo maalis-huhtikuun tienoilla.
Pistää nöyräksi. Nyt on nimittäin tullut kyseltyä jo rahallista avustusta kurssimaksun suorittamiseksi. Mutta siitä se lähtee! Toivottavasti kaikki menee hyvin, ja pääsen kuin pääsenkin astumaan unelmaani.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)