Tuntuu kuin olisi hirveän pitkä aika siitä, kun viimeksi kirjoitin, mutta siitä ei ole kuukauttakaan! Asiat ovat kuitenkin menneet paljon eteenpäin.
Sain vaihdettua Voimauttavan valokuvan kurssia Espoosta Jyväskylään. Jyväskylän kurssissa oli minun kannaltani paljon sopivammat aikataulut. Pääsen nimittäin suorittamaan jo kaksi opintojaksoa (yhteensä kolme päivää) ensi kuussa! Ja viimeinen opintojaksokin sijoittuu vielä saman vuoden puolelle, toisin kuin Espoon kurssissa. Noin sata euroa kalliimpi se on, mutta noin isossa summassa se ei enää paljon tunnu. Vaihto tuntui sitä paitsi tekevän elämästäni kovin paljon helpomman!
Edelliseen tekstiini viitaten; olen kuin olenkin lähdössä Viroon. Olen ollut edelleen yhteydessä henkilöön, josta mainitsin. Hän nimittäin innostui ajatuksestani, ja on todella halukas tekemään kanssani yhteistyötä! Hän on jopa maininnut siitä, että yhteistyötä voisi olla tämän koulun harjoittelun ja projektin jälkeenkin, siis valmistuttuani! Aika mahtavaa, ja harvinaistakin, että sain noin lämpimän vastaanoton ajatuksilleni.
Suunnitelmani on siis osallistua Josiah Venture-nimiseen harjoitteluun Virossa. Se on kesäharjoittelu, johon osallistuu pääosin pohjoisamerikkalaisia tarkoituksenaan mm. kohdata nuoria, varustaa seurakuntia ja nuoria johtajia, järjestää englantileirejä ja vetää pienryhmiä. Minä olen osallistumassa kaikkeen tähän heidän mukanaan ja samalla saan kehitellä projekti-ideaani pidemmälle erilaisiin nuoriin tutustuessani. Ja tämä toimii siis samalla viimeisenä kouluharjoittelunani. Lähden toukokuun lopussa ja palaan elokuun alussa. Kesästä on tulossa varmasti tiivis, hieno ja haastava! Odotan innolla.
Tähänkin harjoitteluun tarvitaan rahoitusta. Luulen, että tarkoituksena on saada kokoon muutama tukija, jotka sitoutuvat myös rukoilemaan minun ja tuon kesäharjoittelun puolesta. Vapaaehtoiset voivat ilmoittautua! Vaikkakaan en usko siihen, että tarvittavat muutama henkilöä jäisivät löytymättä.
Eilen sain myös tehtyä yhden itsenäisen koulutehtävän pois päiväjärjestyksestä! Hurraa! Enää kolme (isohkoa) jäljellä, jotka olisi hyvä saada tehtyä ennen lähtöä. Ei stressille, kyllä itsekurille! Toivon tämän toimivan.
maanantai 24. maaliskuuta 2014
maanantai 3. maaliskuuta 2014
Pieniä viitteitä tulevaan
Sähköpostiini tuli ilmoitus uusista kurssiajankohdista. Ensimmäinen kokoontuminen onkin vasta aivan huhtikuun lopussa. Ilmoituksen saavuttua tuntui vaikealta, että se lykkääntyy niin pitkälle. Kokoontumisia on kuusi; huhtikuun jälkeen seuraava tulee kesäkuussa, kolmas syyskuussa, neljäs marraskuussa... viimeinen ensi vuoden toukokuun alussa. Näyttäisi siis siltä, että ennen projektia tai sen aikana olisi vain pari kokoontumiskertaa, joilla olisi mahdollisuus syventyä aiheeseen. Ainakin viimeisimmän oman suunnitelmani mukaan. Mutta silti, eiköhän kaikki järjesty hyvin.
Tässä on nyt ollut mielessä aika vahvasti yksi paikka, minne todella haluaisin lähteä toteuttamaan haavettani. Kyseinen mahdollisuus iski tajuntaan eräänä päivänä, kun juttelin kahden kaverini kanssa, joihin olin Virossa tutustunut. Olin siis Tartossa kolme kuukautta viime syksynä tekemässä koulun harjoitteluita. Sen jälkeen kun tulin takaisin Suomeen, on siellä tapahtunut kaikenlaista. Haluaisinkin mennä takaisin sinne, virittää toivoa ihmisissä ja rohkaista heitä. Ja tehdä mahdollisesti tätä voimauttavaa valokuvausta esimerkiksi hyvän ystävänsä menettäneiden nuorien tuttavieni kanssa, sillä tavoin tukien heidän prosessiaan. Olen ottanut yhteyttä erääseen henkilöön Tartossa asian tiimoilta, joka on sellaisen nuorten kanssa toimivan yhteisön/organisaation johtohahmo, minkä kanssa voisin tehdä yhteistyötä. Tutustuin häneenkin jo siellä ollessani. Vastauksessaan hän kertoi ideani kuulostavan hyvältä, mutta hän palaa kunnolla asiaan vasta myöhemmin. En siis oikeastaan vieläkään tiedä paljoakaan.
Tällä hetkellä on mielessä, että lähtisin toukokuussa. Olen innoissani, ja tämä ajatus tuntuu paremmalta kuin mikään muu ennen tätä. Tämän "päähänpiston" jälkeen tuntui kaikki paljon selvemmältä, myös se miksi Suomessa ei tuntunut aukeavan harjoittelupaikkaa. Minusta tuntuu, että minun on tarkoitus mennä Viroon, eikä mahdottomalta tunnu myöskään ajatus siitä, että kyseisessä maassa asuisi vielä projektin jälkeen. Saa nähdä mitä kaikkea tästä vielä seuraa, jos todella nyt lähden sinne.
Olen kuitenkin myös epävarma tämän suuren suunnitelman edessä omasta ammattitaitoisuudestani ja kyvyistäni. Onhan tämänkaltaisten projektien toteuttaminen aina haastavampaa ulkomailla kuin kotimaassa. Jos jo pelkästään oman ammattinimikkeeni selittäminen suomen kielellä aiheuttaa hankaluuksia ja vielä enemmän englanniksi (puhumattakaan viron kielestä), on projekti-ideoiden, -tavoitteiden ja ennestään tuntemattoman menetelmän selittäminen haastavaa. Edes se, että tiedän jonkin verran ammattisanastoa englanniksi, ei usein auta siinä vaiheessa kun kuulijan äidinkieli ei ole englanti. Kuitenkin selittäminen ja ajatusten avaaminen tulee olemaan jossakin määrin välttämätöntä.
Olen kuitenkin varma, että tuon kokemuksen jälkeen ammattiosaamiseni on kehittynyt taas roimasti, ja että siitä tulee olemaan hyötyä pitkälti tulevaisuudessa. Varmasti ulkomailla tehdyllä projektilla on painoarvoa työnantajien silmissä, olipa kyseessä suomalainen tai ulkomainen työnantaja.
On ihanaa, että asia näyttää edes hieman menneen eteenpäin. Nyt minulla on sentään itselläni suunnitelma minne muuttaa projektini perässä, joskaan sen toteuttaminen ei ole varmistunut. Kurssimaksustakin on nyt koossa kuusisataa euroa, eli melkein puolet summasta. Ja se riittääkin joksikin aikaa, jos toinen puolikas maksetaan vasta kurssin loppupuolella, eli ensi vuonna.
"Me tiedämme, että kaikki koituu niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa ja jotka hän on suunnitelmansa mukaisesti kutsunut omikseen." Room. 8:28
Saa pyytää Jeesukselta siunausta ja johdatusta tähän asiaan, jos sellainen on sinulla tapana. Ja saa sitä häneltä rukoilla, vaikkei olisikaan! Minulla on sellainen tunne, että nämä jutut voivat toteutuessaan johtaa vielä pitkälle.
Tässä on nyt ollut mielessä aika vahvasti yksi paikka, minne todella haluaisin lähteä toteuttamaan haavettani. Kyseinen mahdollisuus iski tajuntaan eräänä päivänä, kun juttelin kahden kaverini kanssa, joihin olin Virossa tutustunut. Olin siis Tartossa kolme kuukautta viime syksynä tekemässä koulun harjoitteluita. Sen jälkeen kun tulin takaisin Suomeen, on siellä tapahtunut kaikenlaista. Haluaisinkin mennä takaisin sinne, virittää toivoa ihmisissä ja rohkaista heitä. Ja tehdä mahdollisesti tätä voimauttavaa valokuvausta esimerkiksi hyvän ystävänsä menettäneiden nuorien tuttavieni kanssa, sillä tavoin tukien heidän prosessiaan. Olen ottanut yhteyttä erääseen henkilöön Tartossa asian tiimoilta, joka on sellaisen nuorten kanssa toimivan yhteisön/organisaation johtohahmo, minkä kanssa voisin tehdä yhteistyötä. Tutustuin häneenkin jo siellä ollessani. Vastauksessaan hän kertoi ideani kuulostavan hyvältä, mutta hän palaa kunnolla asiaan vasta myöhemmin. En siis oikeastaan vieläkään tiedä paljoakaan.
Tällä hetkellä on mielessä, että lähtisin toukokuussa. Olen innoissani, ja tämä ajatus tuntuu paremmalta kuin mikään muu ennen tätä. Tämän "päähänpiston" jälkeen tuntui kaikki paljon selvemmältä, myös se miksi Suomessa ei tuntunut aukeavan harjoittelupaikkaa. Minusta tuntuu, että minun on tarkoitus mennä Viroon, eikä mahdottomalta tunnu myöskään ajatus siitä, että kyseisessä maassa asuisi vielä projektin jälkeen. Saa nähdä mitä kaikkea tästä vielä seuraa, jos todella nyt lähden sinne.
Olen kuitenkin myös epävarma tämän suuren suunnitelman edessä omasta ammattitaitoisuudestani ja kyvyistäni. Onhan tämänkaltaisten projektien toteuttaminen aina haastavampaa ulkomailla kuin kotimaassa. Jos jo pelkästään oman ammattinimikkeeni selittäminen suomen kielellä aiheuttaa hankaluuksia ja vielä enemmän englanniksi (puhumattakaan viron kielestä), on projekti-ideoiden, -tavoitteiden ja ennestään tuntemattoman menetelmän selittäminen haastavaa. Edes se, että tiedän jonkin verran ammattisanastoa englanniksi, ei usein auta siinä vaiheessa kun kuulijan äidinkieli ei ole englanti. Kuitenkin selittäminen ja ajatusten avaaminen tulee olemaan jossakin määrin välttämätöntä.
Olen kuitenkin varma, että tuon kokemuksen jälkeen ammattiosaamiseni on kehittynyt taas roimasti, ja että siitä tulee olemaan hyötyä pitkälti tulevaisuudessa. Varmasti ulkomailla tehdyllä projektilla on painoarvoa työnantajien silmissä, olipa kyseessä suomalainen tai ulkomainen työnantaja.
On ihanaa, että asia näyttää edes hieman menneen eteenpäin. Nyt minulla on sentään itselläni suunnitelma minne muuttaa projektini perässä, joskaan sen toteuttaminen ei ole varmistunut. Kurssimaksustakin on nyt koossa kuusisataa euroa, eli melkein puolet summasta. Ja se riittääkin joksikin aikaa, jos toinen puolikas maksetaan vasta kurssin loppupuolella, eli ensi vuonna.
"Me tiedämme, että kaikki koituu niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa ja jotka hän on suunnitelmansa mukaisesti kutsunut omikseen." Room. 8:28
Saa pyytää Jeesukselta siunausta ja johdatusta tähän asiaan, jos sellainen on sinulla tapana. Ja saa sitä häneltä rukoilla, vaikkei olisikaan! Minulla on sellainen tunne, että nämä jutut voivat toteutuessaan johtaa vielä pitkälle.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)