maanantai 3. maaliskuuta 2014

Pieniä viitteitä tulevaan

Sähköpostiini tuli ilmoitus uusista kurssiajankohdista. Ensimmäinen kokoontuminen onkin vasta aivan huhtikuun lopussa. Ilmoituksen saavuttua tuntui vaikealta, että se lykkääntyy niin pitkälle. Kokoontumisia on kuusi; huhtikuun jälkeen seuraava tulee kesäkuussa, kolmas syyskuussa, neljäs marraskuussa... viimeinen ensi vuoden toukokuun alussa. Näyttäisi siis siltä, että ennen projektia tai sen aikana olisi vain pari kokoontumiskertaa, joilla olisi mahdollisuus syventyä aiheeseen. Ainakin viimeisimmän oman suunnitelmani mukaan. Mutta silti, eiköhän kaikki järjesty hyvin.

Tässä on nyt ollut mielessä aika vahvasti yksi paikka, minne todella haluaisin lähteä toteuttamaan haavettani. Kyseinen mahdollisuus iski tajuntaan eräänä päivänä, kun juttelin kahden kaverini kanssa, joihin olin Virossa tutustunut. Olin siis Tartossa kolme kuukautta viime syksynä tekemässä koulun harjoitteluita. Sen jälkeen kun tulin takaisin Suomeen, on siellä tapahtunut kaikenlaista. Haluaisinkin mennä takaisin sinne, virittää toivoa ihmisissä ja rohkaista heitä. Ja tehdä mahdollisesti tätä voimauttavaa valokuvausta esimerkiksi hyvän ystävänsä menettäneiden nuorien tuttavieni kanssa, sillä tavoin tukien heidän prosessiaan. Olen ottanut yhteyttä erääseen henkilöön Tartossa asian tiimoilta, joka on sellaisen nuorten kanssa toimivan yhteisön/organisaation johtohahmo, minkä kanssa voisin tehdä yhteistyötä. Tutustuin häneenkin jo siellä ollessani. Vastauksessaan hän kertoi ideani kuulostavan hyvältä, mutta hän palaa kunnolla asiaan vasta myöhemmin. En siis oikeastaan vieläkään tiedä paljoakaan.

Tällä hetkellä on mielessä, että lähtisin toukokuussa. Olen innoissani, ja tämä ajatus tuntuu paremmalta kuin mikään muu ennen tätä. Tämän "päähänpiston" jälkeen tuntui kaikki paljon selvemmältä, myös se miksi Suomessa ei tuntunut aukeavan harjoittelupaikkaa. Minusta tuntuu, että minun on tarkoitus mennä Viroon, eikä mahdottomalta tunnu myöskään ajatus siitä, että kyseisessä maassa asuisi vielä projektin jälkeen. Saa nähdä mitä kaikkea tästä vielä seuraa, jos todella nyt lähden sinne.

Olen kuitenkin myös epävarma tämän suuren suunnitelman edessä omasta ammattitaitoisuudestani ja kyvyistäni. Onhan tämänkaltaisten projektien toteuttaminen aina haastavampaa ulkomailla kuin kotimaassa. Jos jo pelkästään oman ammattinimikkeeni selittäminen suomen kielellä aiheuttaa hankaluuksia ja vielä enemmän englanniksi (puhumattakaan viron kielestä), on projekti-ideoiden, -tavoitteiden ja ennestään tuntemattoman menetelmän selittäminen haastavaa. Edes se, että tiedän jonkin verran ammattisanastoa englanniksi, ei usein auta siinä vaiheessa kun kuulijan äidinkieli ei ole englanti. Kuitenkin selittäminen ja ajatusten avaaminen tulee olemaan jossakin määrin välttämätöntä.

Olen kuitenkin varma, että tuon kokemuksen jälkeen ammattiosaamiseni on kehittynyt taas roimasti, ja että siitä tulee olemaan hyötyä pitkälti tulevaisuudessa. Varmasti ulkomailla tehdyllä projektilla on painoarvoa työnantajien silmissä, olipa kyseessä suomalainen tai ulkomainen työnantaja.

On ihanaa, että asia näyttää edes hieman menneen eteenpäin. Nyt minulla on sentään itselläni suunnitelma minne muuttaa projektini perässä, joskaan sen toteuttaminen ei ole varmistunut. Kurssimaksustakin on nyt koossa kuusisataa euroa, eli melkein puolet summasta. Ja se riittääkin joksikin aikaa, jos toinen puolikas maksetaan vasta kurssin loppupuolella, eli ensi vuonna.

"Me tiedämme, että kaikki koituu niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa ja jotka hän on suunnitelmansa mukaisesti kutsunut omikseen." Room. 8:28

Saa pyytää Jeesukselta siunausta ja johdatusta tähän asiaan, jos sellainen on sinulla tapana. Ja saa sitä häneltä rukoilla, vaikkei olisikaan! Minulla on sellainen tunne, että nämä jutut voivat toteutuessaan johtaa vielä pitkälle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti