torstai 18. syyskuuta 2014

Kuulumisia

Pitkästä aikaa kirjoittelen vähän mitä suunnitelmille kuuluu! Kesä meni tiiviissä harjoittelussa niin että vilahti, joten ei ollut paljon aikaa edes miettiä projektia. Harjoittelun aikana löytyi kuitenkin eräs projektiin sopiva kohdehenkilö Virosta, ja nyt alkusyksystä olemme (monen päänsärkyä aiheuttavan pohdintatuokion jälkeen) päässeet eri tahojen kanssa suunnitelmissa eteenpäin. Koska aikaa projektin tekemiselle ei ole kuin nelisen viikkoa voimauttavan valokuvan kurssipäivistä johtuen, päätin olla ottamatta projektiini suurempaa kohderyhmää. Tämä sopi myös ohjaavalle opettajalleni hänen ymmärrettyään jonkin aikaa keskusteltuamme, että kesän harjoittelusta kerääntyi tarpeeksi paljon työtunteja vähentääksemme niitä varsinaisen projektityöskentelyn päästä. Teen siis poikkeuksellisesti hieman pienimuotoisemman projektin. Tästä johtuen en kuitenkaan voi ottaa projektistani suoraan aihetta tulevaan opinnäytetyöhöni.

Opinnäytetyöni aihe on siis myös vielä työn alla, mutta tällä hetkellä näyttää siltä, että saisin senkin toteutettua Viroon. Ideana olisi toteuttaa jonkinlainen yksinkertainen työkalu seurakuntien nuorisotyöntekijöille, jonka avulla he osaisivat osallistaa nuoria ja luoda yhteyttä heihin käyttäen avukseen harrastuksia ja kykyjä, kuten valokuvausta tai näyttelemistä. Aina ei tarvitse yrittää järjestää pelkästään syvällistä keskusteluaikaa nuorten kanssa.

Voimauttavan valokuvan kurssista on 4/6 suoritettu. Seuraavana tehtävänä siihen liittyen teen "asiakasprojektin", josta tulee nyt siis samalla tämä sosiaalisen vahvistamisen projekti kouluuni. Lähden jo ensi viikonloppuna Viroon, josta lähdemme ensin Josiah Venture -syyskonferenssiin Tsekkiin viikoksi. Sen jälkeen palaamme Viroon ja voin alkaa työskentelyn projektin parissa.

Tuntuu uskomattomalta, kun miettii miten monta päänvaivaa aiheuttavaa asiaa tähän koko matkaan on liittynyt, ja että nyt ollaan kuitenkin jo näin pitkällä. Unelmani alkoi kuin alkoikin toteutua, vaikka se tuntui melkoisen saavuttamattomalta alkuvaiheessa. Ihanaa nähdä, että unelmiin uskominen kannattaa! Ja sen, että ongelmat eivät aina olekaan umpikujia...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti